perjantai 29. lokakuuta 2010

When you pinch me, try to pinch me where there's fat

Se katselee noin muka viattomasti valmiina kietomaan punakyntiset sormensa hiuksiini. Sen ripset luovat läikehtivät varjot poskilleen kaasulamppujen valossa. Kuin sen iholla liikkuisi joku toinen kuiskuttamassa jumalattomia asioita sen mieleen. Kulmakarvan kohotus ja viekkaat silmät. Voi hyvä luoja, nyt se kävelee kohti ja viekoittelevasti viskaa vaaleat kiharaiset hiuksensa pois tieltä. Sen norsunluunvalkoisten rintojen kaari on täydellinen, huutaen koskettamaan. Mutta minä tiedän, ilman kunnollista hintaa se vain polttaa sormet. Kurkkuani kuristaa, kämmeneni hikoavat. Tarkasti se asettelee korkokenkänsä toisensa eteen kävellessään, sen lanteet keinuvat punaisten silkkihelmojen alla. Sen kädet kulkevat pitkin kehoa, kuinka tietoinen ihminen voikaan olla itsestään. Se nojautuu eteeni pöydän yli tuijottaen silmiini. Nielaisen. Sen korsetti narahtaa napatessaan tuolin vierestäni, josta on lakka lohkeillut . Se raahaa hitaasti tuolin perässään vilkaisten olkansa yli minuun. Korot napsahtelevat lattiaan, lyövät tahtia mestaukselleni. Noin se se kiepauttaa tuolin ympäri ja istahtaa tuolille tömähtäen. Se kumartuu eteenpäin, esittelee sulojaan monisanainen ilme kasvoilla. Se nousee ylös tuolilta ja nostaa toisen jalkansa sille. Kuljettaa kättään säärtä pitkin reidelle, jotka ovat mustan verkkosukkahousujen verhomat. Yksi silmukka on karannut. Eih, miksi olen täällä?! Kerta toisensa jälkeen saavun tänne, tilaan viskini ja istahdan lavan eteen odottamaan. Ja nyt sen siro käsi jatkaa pakaralle nostaen helmaa. Kuinka saastainen nainen. Se vain nauraa karheasti viskaten päänsä taaksepäin ja toteaa, että täytyyhän naisen tehdä elantonsa.. Lavan valot juoksevat pitkin sen kehoa, saaden ihon hehkumaan kauniisti.  Piano ja viulu itkevät taustalla cabaré-lauluaan ja tie hävitykseen on valmis, reunustettu hävyttömyydellä ja paksuilla lompakoilla. 

Suljen silmäni tältä irstaudelta. Kuinka vanhempani häpeäisivätkään minua. Yritän muistella kesälomaa italian rannoilla kun olin poikanen. Aurinko paistoi, isä osti mansikkagelatoa meille. Lokit kirkuivat tuulessa liitäessään ja ilma tuoksui suolalle... ja mausteille... ja kevyesti anikselle... Avaan silmäni ja siinä se on nenä lähes kasvoissani kiinni ja tuijottaa tummanruskeilla silmillään. Kavahdan pystyyn, nyt riittää. Kaikki huoneessa tuijottavat minua kiinnostuneena, siemailevat shampanjaansa ja polttavat savukkeitaan. Yksi savukiehkura kietoutuu nurkassa istuvan naisen hiuksissa olevaan aniliiniseen sulkaan. Jollen nyt lähde, menetän sieluni jollekin mitä en tunne. Sen haaremi on tullut avuksi, ne kävelevät rintarinnan minua kohti. Tuijottavat kuin saalista, joka on ahdistettu nurkkaan. Nappaan takkini tuolin nojalta, vilkaisen viimeisen kerran piruani ja painelen ovelle. Ovimikko avaa oven minulle kohteliaasti kumartaen ja vinkkaa silmäänsä. Ovi painuu kiinni mentyäni. Silti kuulen kuinka se nainen nauraa minulle, ennen kuin tuuli hukuttaa kaiken alleen. Ei enää koskaan, kunnes taas.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

nemen löl

- Tää lava on niin anaalista, mun korkkarit jää noitten lautojen väliin kokoajan.
- No mennään tonne kokon viereen istuskeleen jollet sä halua tanssia.
- No en todellakaan mene, rupeen haiseen savulta ja siel on hyttysiä. Mä haluun himaan - NYT.
- Voisin heittää sut mun tarakalla kotia...
- Nemen lol, ei tuu kevättä

maanantai 4. lokakuuta 2010

siis ihQd44hraxupoxu.in.my.ass

- Siis äääääh, mitä mä laitan päälle, mulla ei oo mitään mitä laittaa päälle! Mullon legginsit ja paita, käyks se?! Onks joku käyny vittu sitä bisseä hakemassa? Mä niin vedän kännit tänään.

Aivomassan räjähdys. Jos tuo apina ei kohta hiljene, käyn lättäämässä sitä ympärikorvia. Niin että veri lentää. Minä en ollut tuollainen kaakattaja, enhän? En ainakaan muista. Lökäreissä juoksin, ei perse vilkkunu ei. Ei ollut päälimmäisenä mielessä, että mitähän sitä päällensä laittaisi tänään tai missä vetäisi kännit. Mopojen kanssa riehuttiin joo, mutta siinäpä kaikki.

Ärsyynnyn nykyään aivan liian helposti näistä apinoista. Tai oikeastaan kaikista ylä- ja alaikäisistä. Eläkeikäisiltä saisi ottaa kaikki vehjeet pois missä on renkaat alla, autoista ostoskärryihin. Ostoskärryillä varsinkin on kiva ajella nuorempien päälle ja kovaan ääneen kailottaa kuinka perseestä nämä nykyajan nuoret on, ei minkäänlaista kunnioitusta vanhuksia kohtaan. Tarkoittaen siis, että aina kun mummo tulee kärryn kanssa niin nuorten pitäisi hyökätä alta pois ja antaa tilaa? Myös kokoontumisajot kaupoissa on ihan ok, jos olet yli 60 v. Vanhukset ei tee muuta kuin ruikuttaa ja on vittumaisia, mummi on hyvä esimerkki siitä. Mikään ei koskaan ole mitään ja kukaan ei koskaan mitään. En ole käynyt mummulassa puoleen vuoteen, enkä mene. Hobitit ovat myös aivan hirveitä. Varsinkin ne kaupassa rääkyvät räkäävaluvat äpärät. Muutaman kerran on kaverit saanu taluttaa mut pois maitohyllyltä etten ole hobitteja kamppaillut. Murista ne mun antaa, saampahan edes jotain tyydytystä että saan sen rääpäleen itkemään lisää. Muaha.

Äiti on kyllä sitä mieltä, että minusta on tullut aivan kamala. Kiroilen ja poltan röökiä. Olen kiukkuinen. Kyllä kai kuka tahansa tällä työmäärällä, vaikkei opiskelu muka ole työtä. Eipä. Aina se muistaa kavereille sanoa kuinka kiltti ja aurinkoinen olin pentuna ja nyt olen vain kiukkuinen narttu. Mä en vaan voi sille mitään että mua vituttaa, olen allerginen idiooteille. Ja niitähän täällä riittää.