Olen huono kirjoittaja. En koskaan suunnittele etukäteen koko tarinan kulkua. Minulla ei ole muuta kuin pieni idean tuikahdus mielessäni mitä tarinassa tapahtuu. Kun saan paperin eteeni, kirjoitan koko roskan samalta istumalta. En voi keskeyttää ja kirjoittaa myöhemmin, koska menetän silloisen kannattelevan fiiliksen. Kielioppillisestikin tekstini ovat päin helvettiä. Kaikenlisäksi olen äärettömän laiska aloittamaan kirjoittamista. Ja viljelen adjektiiveja teksteissäni minkä kerkeän, liikaa siis.
Pidän kuitenkin kirjoittamisesta. Minua viehättää ajatus siitä, että kaikilla on samat työkalut käytössään ja silti toiset osaavat käyttää niitä paremmin kuin toiset. Miksi joku osaa kertoa tiskien tiskaamisesta niin, että voit kokea oikeasti tämän tapahtuman kun taas toinen kuittaa sen rupuisella lauseella. Ja miksen minä voi lukeutua näihin näkyjen nostattajiin?
Usein kirjoittaessani poden morkkista. Huomaan lainailevani muiden oivaltamia, sanomia ja kirjoittamia asioita. Elokuvista lainailen myös palikoita tekstiini. Tiedän kaikkien niin tekevän, mutta silti koen valehtelevani jos väitän tekstin olevan omaani. Loppu teksti, minkä olen "omasta päästäni" kirjoittanut en osaa oikeasti sanoa ovatko ne omia aivoituksiani vai edelleenkin lainauksia muilta.
Tavoitteeni on olla verbaalisesti mahdollisimman lahjakas. Rakastan sanoja, varsinkin adjektiiveja. Nykyään luen kirjoja aivan himokkaana ja jos saisin valita, en muuta tekisikään. Näin saan kartutettua sanavarastoani ja samalla paettua arkea. Kirjat ovat mielestäni aina rahansa arvoinen sijoitus, kiitos äidin. Jo aivan toukkana sain sivistystä kun äiti luki iltasaduiksi Pinokkiota, Kaislikossa suhisee- ja Liisa ihmemaassa-kirjoja. Opin lukemaan ja kirjoittamaan ennen kouluikää. Hienoin hetki ikinä oli kun opin kirjoittamaan oman nimeni. Tarhassa istuin koko päivän ja vain kirjoitin nimeäni uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Maanista.
Lailai, tulipahan ehkä jäätävintä paskaa ikinä raapustettua tänne. Olisin kaiken sanomani voinut tiivistää muutamaan lauseeseen ja päästää Teidät vaivasta lukea tätä huttua. Pointtina, sanat ja kirjat on fantsuja. Kirjoittajana, harjoittelen vielä kävelemistä. Lupaan seuraavan tekstin olevan pikkuisen parempaa settiä.
Analysoit kirjoittamistasi kiinnostavasti! Tekstin rakenne ehkä oli hieman hajanainen, mutta kun rajoituksia ei ollut niin tajunnanvirtatekstikin on täysin sallittua :)
VastaaPoistaMielenkiintoisia ajatuksia sinulla, etenkin tuo, että kaikilla on samat työkalut kirjoittamiseen joita toiset vain osaavat käyttää paremmin.
VastaaPoistaKoin myös samaistumista tuohon morkkiksen potemiseen. Voin sanoa, että itse tunnen jotakuinkin samanlaisia tuntemuksia luodessani tekstiä (oli se millaista tahansa).
Pidän kirjoituksestasi, tunnen tekeväni samoja asioita kuin kerroit itse tekeväsi esim.lainatessa sanontoja.
VastaaPoistaTekstiäsi on helppo ja viihdyttäväkin lukea,
keep up the good work!
Tuo laina-homma on tutun kuuloista.
VastaaPoistaIhanan kyyninen teksti! Tällaista on hauska lukea. Ja hienoja sanavalintoja, esim. "maanista" ja "näkyjen nostattaja".
VastaaPoistaOllaan samalla linjalla ton suunnittelemisen kannalla. En koskaan ole osannut mitenkään suunnitella kirjoittamisia, tiedän perustarkoituksen ja siitä sitten lähden kirjoittamaan, mitä päähän sillä hetkellä tulee.
VastaaPoistaIhailen sun intoa kirjoihin ja kadehdin sun niistä saamia sanoja ja tapoja käyttää niitä :)