tiistai 21. syyskuuta 2010

Viimeinen samurai

Onneksi et ole Mentalisti. Osaisit lukea jokaista elettäni, olisit minua askeleen edellä koko
ajan. Se olisikin ainut mitä saisit minusta irti, eleitä. Olet ainoa ihminen maailmassa joka saa minut sanattomaksi. Kun sanot minulle jotain, jäädyn täysin. Pidät minua varmasti aivan vajaana, koska en voi muuta kuin tuijottaa ihania mantelinmuotoisia ruskeita silmiäsi. Tämä rajoittaa myös kuulokykyäni, joten ainoa tuntemani sana seurassasi on häh.

Ei meillä Kemijoella ole tuollaisia tummia uroita. Juntteja ja vaaleita kaikki tyyni, kuten Samuli Edelmann. Mutta sinussa on jotain eksoottista. Jotain mikä vetää puoleensa kuin magneetti. Kuitenkin ympärilläsi leijuu rauha, verho joka erottaa sinut muista. Tämän äänettömän verhon takaa tarkkailet kaikkea ja kaikkia. Olet kaunis katsella, mutta parasta on äänesi. Se on kantava ja matala kuin ukkosen jylähdys, saa ihon kananlihalle. Sinussa on jotain muinaista.

Luulen, että se on se Helsinki mikä saa tytöt huokailemaan. Kuvittelevat kuinka askellat pitkin Mannerheimintietä koko karhumaisessa kahden metrin komeudessasi, kuin alfauros. Naiset kiertävät sinua kuin sudet saalistaan. En viitsi edes lähteä kisaan mukaan, ei meillä sotanorsuilla ole mitään mahdollisuuksia leijoniin. Paitsi ehkä liiskata ne hengiltä. Äitini ehdotti, että leipoisin sinulle luumun makuisia muffineja joihin kuorruttaisin sydämiä. Hilpeä, mutta huono ajatus.

Ja nyt seisot siinä ovella, syyskuisen tuulen pöllyttäessä hiuksiasi. Katselet pubiruusujen hoipertelua samalla kun poltat savukettasi. Humaltunut, sinua napaan saakka oleva rekkakuski huojuu ovesta pihalle. Hän osoittaa sinua sormellaan ja käskee sinun painua keittämään riisiä. Nappaat mokomaa hobittia niskasta ja paiskaat tuhkakuppiin. Tuhkakuppi halkeaa. Vähän kuin sydämeni aina kun näen sinut.

9 kommenttia:

  1. IHANA teksti! <3 teksti on rentoa, ei yhtään väkisin väännettyä tai kliseistä, vaikka rakkaus aiheena on aika klisee. lopetus oli ihan loistava. ja tää sotanorsuilla ei ole mitään mahdollisuuksia leijoniin. repesin totaalisesti. ihan mahtavia letkautuksia. i just love, loooove this <3

    VastaaPoista
  2. pakko vielä sanoo että jusaki tykkäs sun tuhkakuppivertauksesta ;D

    VastaaPoista
  3. Hah, hauska ja viihdyttävä, mutta myös osittain itseironista tekstiä. Jotenkin niin totta. Pakko myös tykätä tuosta sotanorsu -vertauksestasi, repesin :)

    Like, like, like a lot!

    VastaaPoista
  4. ahahahah, sotanorsut on aina viihdyttäviä x]

    VastaaPoista
  5. Aloitus on tehokas.

    Olet onnistunut välttämän kliseet rakkaudesta (ihastuksesta) kertovassa tekstissäsi. Annetut sanat on upotettu tekstiin toimivasti.

    Jutustelumainen tyyli sopii tähän tekstiin.

    VastaaPoista
  6. Hauskasti kerrottu ihastumisesta.
    Ei ollut yhtään kliseinen (onneksi).
    Kivaa luettavaa ja hauska, että on huumoriakin mukana. Niin ja annetut sanatkin oli sisällytetty hyvin tekstiin.

    VastaaPoista
  7. Jännä teksti.
    Toi tarinan uros on piristävän erilainen, tuli hupaisa mielikuva helvetin isosta kiinalaisesta jossain suomalaisessa räkälässä.

    VastaaPoista
  8. <3 Nomnomnommmmm ^^ hobitin runnoo onneksi tuhkikseen helpolla... tykkään kovasti. Rentoa, helppolukuista ja mielenkiintoista. (yritin ees analysoida hei) :D

    VastaaPoista
  9. Teksti lähti hyvin käyntiin, sillä vasta kun törmäsin sanaan Helsinki, tajusin vasta tekstiin upotetut sanat. Eli sanat oli saatu hyvin sekaisin sinne.
    Teksti oli positiivisesti hassusti kirjoitettu, kun se oli toisaalta virallisista ja selkeää, mutta sinne oli sotkettu myös hieman slangimpia sanoja.
    Loppu oli hauska ja täysin ajatuksen murtava, sillä olin luonut päähäni ruskeasilmäisen enkelipojan ja lopussa hän olikin melko ärjy ja heittelikin hobitteja :)

    VastaaPoista