When you pinch me, try to pinch me where there's fat

Se katselee noin muka viattomasti valmiina kietomaan punakyntiset sormensa hiuksiini. Sen ripset luovat läikehtivät varjot poskilleen kaasulamppujen valossa. Kuin sen iholla liikkuisi joku toinen kuiskuttamassa jumalattomia asioita sen mieleen. Kulmakarvan kohotus ja viekkaat silmät. Voi hyvä luoja, nyt se kävelee kohti ja viekoittelevasti viskaa vaaleat kiharaiset hiuksensa pois tieltä. Sen norsunluunvalkoisten rintojen kaari on täydellinen, huutaen koskettamaan. Mutta minä tiedän, ilman kunnollista hintaa se vain polttaa sormet. Kurkkuani kuristaa, kämmeneni hikoavat. Tarkasti se asettelee korkokenkänsä toisensa eteen kävellessään, sen lanteet keinuvat punaisten silkkihelmojen alla. Sen kädet kulkevat pitkin kehoa, kuinka tietoinen ihminen voikaan olla itsestään. Se nojautuu eteeni pöydän yli tuijottaen silmiini. Nielaisen. Sen korsetti narahtaa napatessaan tuolin vierestäni, josta on lakka lohkeillut . Se raahaa hitaasti tuolin perässään vilkaisten olkansa yli minuun. Korot napsahtelevat lattiaan, lyövät tahtia mestaukselleni. Noin se se kiepauttaa tuolin ympäri ja istahtaa tuolille tömähtäen. Se kumartuu eteenpäin, esittelee sulojaan monisanainen ilme kasvoilla. Se nousee ylös tuolilta ja nostaa toisen jalkansa sille. Kuljettaa kättään säärtä pitkin reidelle, jotka ovat mustan verkkosukkahousujen verhomat. Yksi silmukka on karannut. Eih, miksi olen täällä?! Kerta toisensa jälkeen saavun tänne, tilaan viskini ja istahdan lavan eteen odottamaan. Ja nyt sen siro käsi jatkaa pakaralle nostaen helmaa. Kuinka saastainen nainen. Se vain nauraa karheasti viskaten päänsä taaksepäin ja toteaa, että täytyyhän naisen tehdä elantonsa.. Lavan valot juoksevat pitkin sen kehoa, saaden ihon hehkumaan kauniisti.  Piano ja viulu itkevät taustalla cabaré-lauluaan ja tie hävitykseen on valmis, reunustettu hävyttömyydellä ja paksuilla lompakoilla. 

Suljen silmäni tältä irstaudelta. Kuinka vanhempani häpeäisivätkään minua. Yritän muistella kesälomaa italian rannoilla kun olin poikanen. Aurinko paistoi, isä osti mansikkagelatoa meille. Lokit kirkuivat tuulessa liitäessään ja ilma tuoksui suolalle... ja mausteille... ja kevyesti anikselle... Avaan silmäni ja siinä se on nenä lähes kasvoissani kiinni ja tuijottaa tummanruskeilla silmillään. Kavahdan pystyyn, nyt riittää. Kaikki huoneessa tuijottavat minua kiinnostuneena, siemailevat shampanjaansa ja polttavat savukkeitaan. Yksi savukiehkura kietoutuu nurkassa istuvan naisen hiuksissa olevaan aniliiniseen sulkaan. Jollen nyt lähde, menetän sieluni jollekin mitä en tunne. Sen haaremi on tullut avuksi, ne kävelevät rintarinnan minua kohti. Tuijottavat kuin saalista, joka on ahdistettu nurkkaan. Nappaan takkini tuolin nojalta, vilkaisen viimeisen kerran piruani ja painelen ovelle. Ovimikko avaa oven minulle kohteliaasti kumartaen ja vinkkaa silmäänsä. Ovi painuu kiinni mentyäni. Silti kuulen kuinka se nainen nauraa minulle, ennen kuin tuuli hukuttaa kaiken alleen. Ei enää koskaan, kunnes taas.