Pääni mun pakahtuu,
ei kuulu mitään ja kaikki,
elintoiminnot lamaantuu.
Juoksisin jos voisin,
puolustautuisin jos kykenisin,
mutta paikalleni jäädyn,
tuijotan ja odotan
milloin helvettiin päädyn.
Miten olen itseni tähän saattanut?
Heikkouteni jäytää luitani,
eikä sitä mikään estä.
Oksennan sen ulos,
aina se vain palajaa
eikä sisimpäni sitä enää kestä.
Olen sen ulos lukinnut,
viimeiseen saakka vältellä koettanut.
Kuitenkin jälleen nousen ylös ja jalkani kuljettavat,
ovea kohti hiivin, avaan,
ja takana sen
varjoni taas odottavat.
Viimeiset rivit ovat mielestäni toimivimmat tässä runossa.
VastaaPoistaRunosta olisi voinut ehkä jättää loppusoinnut pois ja muotoilla tekstiä vapaammin.
Mulle tuli tästä melkoset Aivolävistys ja Abduktio vibat pitkälti ton epäsäännöllisen rytmityksen takia. Loppusoinnut on parhautta. Tää jatkaa kivasti sen hyvinvointimasokistin tarinaa.
VastaaPoista